Tämä on vain pikapäivitys.

Kirjoitan tänne kuulumiset heti kun ehdin ja ajan kanssa. :)

27.-28.10 ollaan Möykyn kanssa lähdössä ammattilaisen oppiin pieksämäelle pariksi päiväksi. Luvassa on todella monipuolista koulutusta niin möykylle kun minulle itsellenikin. Kummityttöni lähtee ratsastamaan möykyn sinne. Itse toimin kuunteluoppilaana. Täytyyhän jonkun olla Siirin kanssa. Keskityn paremmin kuuntelemaan ja visioimaan kun katson maastakäsin. Niillä ohjeilla voin sitten alkaa viemään möykkyä eteenpäin.

Tanjuskalla on ollut nyt ihan mukava ratsastaa. Mutta kyllä mamma kuumuu edelleen kun on saanut pienenkin pätkän laukata ensin. Hallinnassa pysyy silti.

Pari viikkoa sitten hevot käytti tilaisuuden hyväksi ja livistivät karkuun portista, jonka iskä oli jättäny epähuomiossa auki :/ olivat monta tuntia rellestäneet tallissa. Syöneet rehua, porkkanoita, omput ja vähän jopa rotanmyrkkyä. Porukat oli varkaudessa ja minä yksin kotona kun äiskä soitti että yks kylän ukko oli soittanu että meidän hevoset on irti naapurin pellolla. No minä läksin juoksemaan ja etsimään hepoja. Mistään ei löytynyt. Soitin naapuriin ja kysyin ovatko nähneet. Naapurin tuula lähti tulemaan meille katsomaan siiriä sillä aikaa kun miä etsin hevosia. Tuula kohta huomaa että hevoset tulee etelästä keskellä tietä. Sitten ne pingahtaa metsään.. Naapurin koira sai jalat alleen kun huomasi että kaksi hurjaa jahtaa häntä takaa. KOira pötki henkensä edestä karkuun ja hyppäsi isäntänsä traktoriin piiloon . * Nauroin tukehtuakseni kun isäntä tuon kerto* =)
Hevoset olivat taas hävinneet. Ei ollut mitään tietoa missä olivat, kunnes sitten naapurin isäntä huomasi niiden olevan kaukana pellolla. MInä lähdin tarpomaan märässä ryteikössä, nokkosten seassa. Hevoset sitten pingahtivat lähteä karkuun ja juoksivat tiellepäin. Siinä vaiheessa iskä oli tullut autoineen kurvaamaan kyseiselle tielle. Hevoset lähenivät iskän autoa. Tien ja pellon välissä meni valtaoja joka oli iso. Möykky oli suunnitellut hyppäävänsä ojan yli mutta huomasi sen olevan sen verran iso ettei hypännyt. Olin hevosten lähellä. Ne olivat väsyneitä ja märkiä. Sittenpä ne luovuttivat. Mahat suurina käveltiin tallille. Katsoin hevosten vointeja. Möykyllä ei tuntunut kaikki olevan oikein kunnossa. Soitin eläinlääkärille ja eläinlääkäri ei onneksi ollut kaukana ja tuli sitten meille. Hän antoi kipulääkkkeen möykylle ja aloiteittiin letkutus. Se oli kauheaa. Möykyltä meinasi lähteä jalat alta. Nestettä vatkattiin edestakaisin. Selvä tukos oli suoliston alkupäässä. Neste ei meinannut mennä eteenpäin. Mutta parin tunnin jälkeen tukos alkoi hajota. Tanjan letkutimme myös mutta sillä ei tuntunut olevan mitään hätää. Möykky sen sijaan oli hyvin alakuloinen. Taluttelimme möykkyä pitkin iltaa. Möykky röyhtäili paljon mikä kuulemma myös kielii tukoksesta  suoliston alkupäässä. Kävelyn aikana möykky jo alkoi nakkelemaan niskojaan ja hamusi kovilleen ruohoa ja kaikkea muutakin mahdollista mitä voisi syödä :) Poika alkoi tokenemaan. Tanjalla ei siis ollut mitään. Olemme vähentäneet heinän määrää niiltä ja muutamina päivinä saivat todella vähän heinää. Nyt annamme n. 5-6 kg päivässä, se on hyvä.

Kengittäjä kävi maanantaina eli 1.10. Tanjalle laitettiin talvikengät ilman hokkeja. Hokit sitten kierrän tarpeen tullen. Ei siinä mitään mutta kun tuli möykyn vuoro. Yhden etukengän möykky antoi ottaa pois kunnes sen mieleen taisi juolahtaa eläinlääkärin kauhea käynti. Se alkoi hillumaan ja hyppimään pystyyn. Se pelkäsi. Kengittäjä ei ollut valmis taistelemaan sen kanssa koska hänellä oli polvi kipeä ja muutenkin oli sinä päivänä menossa polvileikkaukseen. Homma jäi sitten siihen. Kiva! Soittelin kaikki mahdolliset kengittäjät läpi mutta kukaan ei tuntunut enää kengittävän. Pirulauta sentään, mitä nää kengittäjät notkuu kengitysseppien sivuilla jos eivät tee niitä hommia. Täytynee ilmoittaa asiasta eteenpäin.
No, minä otin sitten illalla möykyltä toisen etukengän pois jotta etu osa olisi balanssissa. Sen se antoi hyvin ottaa pois. Olen vähän väliä nostellut möykyn jalkoja ja koputellut niitä. Eihän tuo enää ainakaan minua pelkää.
Onneksi tämä Jenni, kenen oppiin olllan menossa, kirjoitteli minulle, että voisimme laittaa möykylle kengät siellä heidän tallilllaan. HUH! Oispa hyvä jos vaan onnistuu! Mutta pirulauta noitten kengittäijien kanssa. Tilasin kengityskirjan ja välineitä ja aion itse sen opetella.

Käytettiin traikkua meillä parina päivänä ja kokeiltiin möykyn kanssa sinne menemistä ja olemista. Hyvinhän tuo meni. Pienet jumitukset lastaussillalla mutta kyllä se porkkana on herkkua jolla saa lihan liikkumaan :)

Kerron sitten kurssiviikonlopusta lisää kun käymme siellä.

Niin se vaan aika vierähti ja minulla on maailman suloisin pieni tyttö, joka syntyi 31.5.2012. Hevosten osalta hirveästi ei muutoksia ole tapahtunut. Olen yrittänyt etsiä hepoille ratsastajia ja yks Varkaudesta kävikin, mutta pelkäsi sitten Tanjaa kun se päätti vähän kokeilla sit niin sitä ei sen koommin ole näkynyt. Eli se siitä 11 vuoden ratsastus kokemuksesta. Pah, se ei kerro yhtään mitään montako vuotta on ratsastanut. :/ No mutta hevot saavat sitten vaan olla siihen asti kun itse selkään kapuan, kun saan pikkusen kiloja pois. Tanjalla itseasiassa kävinkin pikkuisen ratsastamassa. Oli aikas kivaa mutta samalla myös outuo. Pitää taas taitoja hioa kun melkein vuosi vierähti etten päässyt ratsastamaan. Mutta tästä se taas lähtee :)

Eilen oli Banskun syntymäpäivä. Rakas olisi täyttänyt 21 vuotta, mutta ne päivät Bansku laukkailee vihreimmillä niityillä. Hirveästi olen kyllä Banskua kaivannut ja ikävöinyt. Niin suuri menetys se oli ja vei ison palan sydämestäni mennessään. Se pala kuuluu aina ja ikuisesti Banskulle.

...ja mulla maha paisuu. Nyt ollaan raskauden yli puolessa välissä. Touko-kesäkuussa meille sitten syntyy hevostyttö. Hevoset ovat nyt oikeastaan vaan lomailleet. Silloin tällöin joku käy niillä ratsastamassa. Viimeeksi nyt viikonloppuna kävi Annu ja hepat sai todella hyvin liikuntaa. Möykky rakasti ylikaiken umpihangessa rämpimistä. Tanja totuttuun tapaan leiskutti takapuoltaan, mutta ei kuitenkaan silti ollut pahimmasta päästä. Joten, en ota minkään näköistä painetta jos näillä nyt ei säännöllisesti ratsasteta, Nyt on pikkuisen tärkeämmistä asioista kyse.

... ilman kipua ja tuskaa. Nyt Banskun on hyvä olla.

On paikkasi nyt tyhjä ja korvaamaton,
on ikävä suuri ja sanaton.
Vaikka kaukana vaellat sä tästä lähtien,
sydämessäni paikkasi on aina ikuinen.

Hyvästi rakas. Lepää rauhassa Rp-Banana Boy 21.7.1991-9.8.2011

Ilot sekä surut, kaikki kohdattiin jakaen,
illansuussa metsäpolut kahdestaan kuljimme.
Eräänä päivänä lensit sä siivilläs pois,
sydämelläni sanoin; en sua unohtaa mä voi.
Toivon että sä tutun reitin taas kuljit,
polun päässä rauhassa silmäsi suljit.
Aamunkoitteessa laukkasit mukana tuulen,
hellästi siirryit rajalle ikuisuuden..
Itken takiasi, mutta silti ymmärrän, että sulla on parempi olla nyt.

Lähdit pois luotamme ja jätit meidät suremaan. .
Kauniita muistoja muistelemme, ja niitä hauskoja hetkiä, joita vietimme kanssasi.
Sinua en kuitenkaan koskaan unohda, vaan pysyt syvällä sydämessäni.
Rakkaalleni, ystävälleni, lohduttajalleni, tukijalleni.
Ikuisesti rakastan!

Kovinhan tämä on raskasta ollut.

Banskua ikävöimään jäivät myös Möykky ja Tanja.

Bansku jouduttiin lopettamaan kaviokuumeen vuoksi 9.8. Eläinlääkäri ei käynyt, vaan eräs mies, joka on aikaisemminkin lopettanut hevosia.
En olisi ikinä halunnut kokea tuota päivää.
Bansku vietiin trailerilla tuohon läheisen pienen metsän laitaan johon on myös koiramme Sökö haudattu.
Banskulle annettiin rauhoittava piikki, jottei olisi tarvinnut tietää mitä tapahtuu. Bansku oli piikin vaikutuksesta aivan unessa. Bansku oli talutettu haudan viereen. Juuri ennen tapahtumaa, Bansku nosti vielä viimeisen kerran päätään ja hirnui tarhassa olevalle Tanjalle ja Möykylle. Tanja vastasi todella kovalla äänellä. Ne oli hyvästit.

Mutta uskon, että Banskun elämä jatkuu vihreimmillä niityillä. Siellä se laukkaa äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.