Itse olen 33-vuotias, taas kunnolla uudestaan hevosiin höyrähtänyt..
Penskana sitä tuli käytyä ratsastamassa Kimmon tallilla tunneilla ja tuli suoritettua 3 hevosmiestaitomerkkiä. Perushoito, hoito ja lääkintä.
Kimmontallilla ratsastettiin isoilla hevosilla. Siellä ei ollut yhtään ponia. Mutta minä vaan ratsastin aina tallin kuumimmalla hepalla. Nimeä en nyt sitten muista mitenkään. Sitten toinen oli joku valkoinen heppa, oliskohan ollut nimeltään Jutta.
Kattelin tuossa yks päivä valokuvia ja katoin että "Mitä hittoo, eikö Kimmon tallin tunneilla tarvinnut pitää kypärää??!" Sitä vaan pojotettiin 8 vuotiaana ilman kypärää ison hepan selässä.

Ne kaksi kimoa heppaa olivat nimeltään Zota ja olikohan se juta vai jutta :) Muistelin myös että ratsastin aina myös Venate nimisellä tulisielulla :)

Sain ekan ponin kun olin 8 vuotias. Se oli shettis nimeltään Grietje Johanna's Hoff.
Se oli normaalia korkeampi shetu. Rietu oli jo ikäponi kun me se ostettiin. noin 18 tai 19 vuotias. Hyvin nopeasti rietu sairastui pahaan kaviokuumeeseen. Se ei meinannut hellittää millään. Joka kesä sama toistui. Grietje oli kyllä ihana poni. Aina kun joku oli sillä ratsastamassa, se osasi parkkeerata itsensä nokkospuskan viereen ja heittää siinä ratsastajan selästään. Sitä lennettiin monesti pää edellä nokkospuskaan. Muutaman vuoden grietje ehti meillä olla, kunnes tuli päätösten aika. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Kaviot alkoivat kasvaa ihmeellisiin asentoihin.

Se taisi olla vuonna 1993 kun päätimme laittaa rietun vihreille laitumille. 
Minä halusin itselleni kuitenkin ponin. Soittelimme monia läpi ja jotenkin osasimme soittaa Mikkeliin, Relanderin tallille, oliko siellä mitään myynnissä. Siellähän oli pari russia myynnissä. Päätimme lähteä katsomaan niitä. Ensiksi menimme orilaitumelle katsomaan Banskua. Ihastuin siihen heti! Siellä se vain ajoi suomenhevosta takaa ja kirmailivat. Se oli siinä. Emme tainneet edes käydä sitä toista katsomassakaan.
Bansku tuli meille tosiaan paria päivää ennen kuin grietje lähti.

Se oli NIIN surullinen hetki !!

Surimme siskoni kanssa paljon rietun lähtöä, mutta uudet mahdollisuudet odottivat. Ei rietu ole ikinä unohtunut mielestämme.